Seuraava kooste pohjautuu teokseen
Hakkarainen, K., Lonka K. & Lipponen, L. 1999. Tutkiva oppiminen.
Porvoo: WSOY.
OPETUKSEN ANKKUROINTI
TODELLISEEN ELÄMÄÄN:
Tutkivassa oppimisessa
ongelmien ja asioiden sitominen aiempiin kokemuksiin ja tietoihin
auttaa opiskelijoita ymmärtämään asioiden merkityksiä,
sitoutumaan opiskeluun sekä motivoitumaan tutkivaan
oppimisprosessiin. Myös tiedon soveltamisen oppiminen helpottuu.
ONGELMALÄHTÖISYYS
OPPIMISESSA:
Uutta tietoa rakennetaan ratkaisemalla tieto-ongelmia, luomalla ja
arvioimalla omia teorioita ja selityksiä. Opiskelijat asettavat
itse itselleen ongelmia ratkaistavakseen. Tutkimusprosessi syvenee
asteittain ratkottaessa pieniä osaongelmia ja niiden tuotettaessa
niihin uutta tietoa. Prosessi vaatii useita
tiedonhankintakierroksia ja pitkäjänteistä työskentelyä.
ASIOIDEN SELITTÄMINEN:
Opiskelijat luovat omia työskentelyteorioitaan (oletuksia,
selityksiä, tulkintoja ja malleja) tutkimusmatkan kohteena
olevista ilmiöistä. Yhteiseen pohdintaan ja tietoiseen
tarkasteluun tuodaan omia vaistonvaraisia käsityksiä ja
tulkintoja. Erityisesti on tärkeää tuoda esiin omia ennakkokäsityksiä
ja oletuksia jo ennen kuin lähdetään hankkimaan uutta tietoa,
jolloin uuden tiedon merkitys tulee paremmin esiin. Näitä
keskusteluja on hyvä käydä keskustelualueella.