Meidän aikanamme on usein tapana puhua keskustelusta itsestään selvästi dialogina. Kun asioita opitaan, tehdään ja pohditaan yhdessä, oletetaan ja toivotaan että oppijat käyvät keskenään hyvää dialogia. Kuitenkaan ei ole kerrottu, mitä hyvä dialogi vaatii.

Sitä vain syntyy itsestään ihmisten kohdatessa verkossa tai muissa toimintaympäristöissä. Tämän tekstin tarkoituksena on lyhyesti avata, miksi hyvä dialogi on useimmiten taitavaa vuorotoimintaosaamista.

Dialogi tarkoittaa arkikielessä vuoropuhelua, jossa keskusteluun osallistujat vuoroon ilmaisevat jotakin. Tieteessä näille ilmaisuille ja niiden esittämistavalle asetetaan monia vaatimuksia, jotta voidaan puhua dialogista. Dialogi käsite tulee sanoista ’dia’, joka merkitsee kautta , lävitse, ja ’ logos’, joka tarkoittaa sanaa, puhetta tai myös järkeä. Dialogissa voi olla mukana kaksi tai useampia osallistujia. Kun dialogi määritellään esimerkiksi ”merkitysten vapaaksi virraksi ihmisten kesken” (Bohm 1996), silloin dialogiin

osallistujat tuovat avoimesti esille omaa ajatuksenkulkuaan. Osallistujat tulevat mukaan tasavertaisina ilman ”valtapuhetta”. Dialogissa on vain voittajia. Jokaisen mukaantulo on tärkeä, ja sitä arvostetaan aidosti. Dialogissa rakennetaan yhteistä ymmärrystä. Parhaimmillaan tuloksena on yhteisymmärrys, mutta se ei ole itsetarkoitus. Jo näistä luonnehdinnoista voi nähdä, että dialogin taito on vaativa ja että osaisi, täytyy luultavimmin harjoitella jatkuvasti.

Dialogi on siis jotain muuta kuin tavallista keskustelua, neuvottelua, väittelyä, ’small talkia’, jutustelua tai strategista keskustelua, joihin sisältyy oman aseman puolustaminen ja suojaaminen. Dialogiin kuuluu aktiivinen osallistuminen ja sitoutuminen jatkaa keskustelua myös vaikeissa tilanteissa. Dialogissa välitetään toisista ja suhtaudutaan toisiin kunnioittaen ja vilpittömästi, toiselle

hyvää tahtoen. Jo näistä dialogin peruselementeistä voi ymmärtää, että me ihmiset joudumme ponnistelemaan paljon taidon kehittämisessä. Juuri tämän vuoksi näyttää paljon helpommalta jatkaa muilla keskustelutyyleillä, vaikka ne eivät sitten tuottaisikaan toivottua tulosta. Tämä osoittautuu erityisen selkeästi verkon keskustelufoorumeilla.

Dialogissa luodaan kokonaiskuvaa jostain asiasta. Jokainen osallistuja tuo oman palasensa tämän kuvan rakentamiseen siinäkin tapauksessa että se näyttäisi keskeneräiseltä tai vähäpätöiseltä. Tavallisessa keskustelussa osallistujat tuovat oman erillisen valmiin palasensa mukaan. Kilpailu tai jopa taistelu oman palasen paremmuudesta on tavallista. Dialogissa voidaan olla yhtä hyvin samaa mieltä kuin eri mieltä toisten kanssa. Oman näkökulman

julki tuominen on tärkeää, ei se, kenen tai minkä asian puolelle se asettuu. Dialogissa ajatellaan jokaisen mukaantulon olevan arvokas sinällään, koska se vie keskustelua eteenpäin. Osallistujat ovat oivaltaneet sanan tai tekstien merkityksen. Ne ovat dialogissa alku yhteiselle ymmärtämiselle, jollekin mikä on kehittymässä. Niissä on polku tai sykäys tai syötettä uudelle etenemisen polulle.

Dialogissa on yksinkertaistettuna kyse taidosta synnyttää yhteistä ymmärrystä asioista. Dialogi tarkoittaa ihmisten tasavertaiseen osallistumiseen perustuvaa yhdessä ajattelemista ja perehtymistä johonkin asiaan tai toimintaan (Aarnio & Enqvist 2001, 2002). Dialogissa taitava osaa ottaa vuoron ja antaa sen toiselle, hän osaa kuunnella ja ottaa toisen puheen sellaisenaan vastaan, hän jatkaa kohdentuneesti toisen puheenvuorosta, vastaa

toisen kysymyksiin, tiedustelee toisen ajatuksenkulusta  ja hän osaa avata toisen puheen henkilökohtaisia merkityksiä tarkemmin. Dialogissa asioita ei ole tarvetta paketoida kiireesti valmiiksi. Osallistujalle tulee halu jatkaa, koska tällaisessa keskustelussa tulee kuulluksi ja voi kohdata ihmiset ja asiat aidosti ja vapaasti. Osaamisen rakentaminen saa ennalta arvaamattomia tuloksia!