Miten kaikki alkoi?

Kyllikki Kari teki 1990-luvun alussa tutkimuksen työssäkäyvän aikuisväestön atk-koulutustarpeista. Mikrotietokoneet ja niiden työvälineohjelmat olivat kovaa vauhtia lisääntymässä työpaikoilla. Internet yleistyi Suomessa vasta vuosikymmenen puolivälissä, mutta nopeat tietoliikenneyhteydet ja niiden palvelut häämöttivät jo tulevaisuudessa. Koulutus oli kirjavaa, ja kurssien jälkeen ei ollut takeita osallistujan osaamisen tasosta.

Kyllikki Kari tuli esittelemään työnsä tuloksia Tietotekniikan liiton hallitukselle 1991. Kokouksen jälkeen Kyllikki Kari ja Markku Kuivalahti jäivät pariksi tunniksi keskustelemaan jatkotoimista. Kuivalahti lupasi kehitellä asiaa työpaikallaan Hämeenlinnan liiketalouden ja tietotekniikan instituutissa (HLTI), jossa oli mahdollisuus testata ideoita datanomi- ja datamerkonomiopiskelijoilla.

Ajatuksena oli käyttää auton ajokortin periaatteita. Peruskortilla eli A-kortilla osoitettaisiin sellaiset pohjatiedot, joita arveltiin jokaisen suomalaisen tarvitsevan. Eri ammattilaisille olisi omat jatkokorttinsa. A-kortin jälkeisiä jatkotutkintoja ideoitiin mm. mikrotukihenkilöille, opettajille, sovelluskehittäjille, insinööreille, sihteereille ja johtajille.

Maassa olisi satoja auktorisoituja koulutus- ja tutkintopaikkoja. Nämä kaikki toimisivat yhteisen konseptin mukaisesti ja saisivat tähän tarvittavan koulutuksen. Kouluttajat valittaisiin hakemusten perusteella niistä, jotka täyttävät vaadittavat resurssit niin opetushenkilöstön kuin atk-tekniikan osalta.

Ajokortille asetettiin seuraavia tavoitteita. Tärkeintä oli saada tutkintojärjestelmä, joka on opiskelijan näkökulmasta edullinen, motivoiva ja mahdollisimman joustava. TIEKEn pitäisi järjestää oppilaitoksille hyvät apuvälineet ja tarvittava tuki. Muita tavoitteita ja reunaehtoja olivat:

1. modulaarinen rakenne
2. ei liian vaikea
3. suoritusjärjestys vapaa
4. suorituspaikka vapaa
5. ei pakollista koulutusta, pelkkä näyttö riittää
6. ei laite- tai ohjelmistosidonnaisuutta
7. näyttötehtävät ovat käytännön ongelmanratkaisua
8. yhteinen kysymyspankki ja arviointiohjeet
9. tietokone arpoo tehtävät, jotka opettaja tulostaa
10. byrokratia minimiin
11. yhteinen, tunnettu ja tunnustettu tutkintotodistus
12. ajokortista tulisi osa ammatillisten tutkintojen rakennetta

Ajokortti-ideoiden kypsyttyä Tietotekniikan kehittämiskeskus (TIEKE ry) ryhtyi Kyllikki Karin johdolla hankkimaan uudenlaiselle tutkinnolle taustatukea. Hankkeen taakse saatiin saatiin mm. Opetusministeriö, Työministeriö, Teollisuuden ja työnantajain keskusliitto ja Tietotekniikan liitto. Aktiivisen lehti- ja tv-markkinoinnin ansiosta monet oppilaitokset ja niiden opettajat kiinnostuivat hankkeesta. Toimimme vähän samalla periaatteella, millä Linus Torvalds kehitti Linux käyttöjärjestelmää. 

Tieto ajokortista levisi myös tuleville opiskelijoille. Esimerkiksi tammikuussa 1994 TV1 lähetti Päiväopisto-sarjassaan ohjelmia, joissa esiteltiin ajokorttitutkintoa. Esittelylehtisiä painettiin, tehtiin juttuja paikallislehtiin ja radiokanaville. Myös työnantajat vakuuttuivat tutkinnon tarpeellisuudesta.

 

Tutkinnon rakenne

A-ajokortin moduulit valittiin siten, että tutkinto kattaisi kaikki oleelliset työpaikoilla tarvittavat tiedot ja taidot.

A-ajokorttiin muodostui 7 moduulia:

1. Teoria
2. Käyttöjärjestelmä
3. Tekstinkäsittely
4. Taulukkolaskenta
5. Kortistot ja tietokannat
6. Piirrosohjelma
7. Tietoliikenneyhteydet.

Tutkinnon rakenne perustuu edelleen tähän moduulijakoon.

Kysymyspankki ja näyttökokeet

Muutamat HLTI:n datanomiopiskelijat laativat opinnäytetyönään valtakunnallisen kysymyspankin Access-tietokantaan. Kysymykset kerättiin eri opettajien varastoista ja uusiakin ideoitiin. Jokainen kysymys testattiin, jotta se olisi ymmärrettävä ja yksiselitteinen. Myöhemmin järjestettiin jopa kilpailuja, joissa ahkerimmat kysymysten laatijat palkittiin. Pankki jaettiin levykkeillä tutkintoluvan saaneisiin oppilaitoksiin ja yrityksiin. Pankin tehtävä oli säästää opettajan työtä, mutta samalla se standardoi käytännössä tutkinnon toteutustavat.

Versiohallinnan ja jakeluongelmien takia kysymyspankki siirrettiin muutaman vuoden päästä Internetiin, josta käyttäjätunnuksen omaavat henkilöt voivat arpoa ja tulostaa haluamansa moduulin kysymykset. Ylläpito helpottui huomattavasti.

Jokaisen moduulin näyttökoe kestää 45 minuuttia. Materiaali saa olla esillä muissa paitsi teoriamoduulin kokeessa. Vastauksista pitää olla 90 % oikein, paitsi teoriamoduulissa, jossa riittää 50 %. Keskimääräinen läpipääsyprosentti on ollut noin 80.

Ensimmäiset ajokortit 1994

Työmme huipennus oli, kun silloinen opetusministeri Riitta Uosukainen luovutti ensimmäiset kuusi ajokorttia. Todistuksen numero yksi sai HLTI:n opiskelija Ulla Aumo. Myös Pasi Virkkunen oli ensimmäsiten saajien joukossa. Muut neljä todistusta menivät Markkinointi-instituuttiin ja AI-Dataan.  Uusi tuote sai paljon julkisuutta ja mm. Hämeen Sanomat uutisoi aiheen näyttävästi.

Suoritettujen tutkintojen määrä lisääntyi nopeasti, mutta ei kuitenkaan aivan toiveittemme mukaan. Tarvittiin lisää myyntityötä ja ajokortin tunnettavuuden parantamista. Opetusministeriö ja Opetushallitus ottivat ajokortin nimeltä mainiten mukaan valtakunnallisiin tietotekniikkastrategioihin ja eri tutkintojen perusteisiin.

 

Ajokortti käynnisti koulutusbuumin

Koulutusta alkoivat tarjota vähitellen myös isot yritykset osana henkilöstökoulutustaan. Monet oppilaitokset ja yritykset tekivät ajokorttikoulutuksella merkittävää liiketoimintaa. Esimerkiksi Hämeenlinnassa perustimme HLTI:ssä yhdistyksen nimeltä Dataopetuksen tuki DOT ry, jonka suojissa datanomi- ja datamerkonomiopiskelijat kouluttivat maksullisilla non-stop -kursseilla asiakkaita. Oheinen lehtimainos on vuodelta 1995. Moduulien hinnat olivat 200-300 markan välillä ja lähiopetusta oli moduulista riippuen 16-24 tuntia. Ansaituilla rahoilla teimme opiskelijoiden kanssa opintomatkoja kotimaahan ja ulkomaille, jaoimme stipendejä ansioituneille henkilöille, hankimme laitteita ja ohjelmistoja yms.

Vähitellen työnantajat vakuuttuivat tutkinnon tarpeellisuudesta. Usein opiskelijan työnantaja maksoi kustannukset, mutta opiskelu tapahtui iltaisin ja viikonvaihteisin työajan ulkopuolella. Jotkut suuret yritykset (IBM, UPM, Major Blue Company jne.) hankkivat itselleen oman ajokorttilisenssin. Vielä useammat ottivat ajokorttitutkinnon osaksi omaa koulutusstrategiaansa.

 

Ajokortti lähti valloittamaan Eurooppaa ja maailmaa

Myös muut Euroopan maat kiinnostuivat ajokortti-ideasta. Vuonna 1996 Tietotekniikan liitto myi oikeudet ECDL Foundation Limited -järjestölle. Eurooppalaiselle tutkinnolle löytyi kotipaikka Irlannin Dublinista. Korvauksena jokaisesta Euroopassa ajetusta ajokortista palautui yksi euro Suomeen sovitun määräajan. Tutkinnon kehittelyssä mukana olleet henkilöt hyväksyivät kirjallisesti tällaisen menettelyn ilman korvausvaateita.

ECDL:n www-sivuilla kerrotaan ajokortin suomalaisesta historiasta seuraavaa:

The ECDL concept originated in Finland where the Finnish Information Processing Association introduced the Finnish Computer Driving Licence in 1994.

Shortly thereafter, the Council of European Professional Informatics Societies (CEPIS) created a task force in 1995, supported by funding from the European Commission, to examine how to raise IT skill levels in industry throughout Europe.

The task force identified the Finnish Computer Driving Licence as a potentially suitable vehicle and carried out Pilot Tests during 1995 and early 1996. Following, a new test was launched as the European Computer Driving Licence (ECDL) in August 1996 in Sweden and subsequently rolled out across Europe and internationally.

ECDL:n tutkintorakenne on luettavissa pdf-muotoisena Internetistä ja se vastaa täysin alkuperäistä ajokorttitutkintoa. 

Tietotekniikasta tuli EU:n lempilapsi, ja ajokorttikoulutuksella on tässä strategiassa merkittävä rooli. ECDL Foundation on ollut aktiivinen asian levittäjä.

"The European Computer Driving Licence (ECDL) is known as the International Computer Driving Licence (ICDL) outside Europe."

Vuonna 2001 eurooppalainen ajokortti palasi takaisin Suomeen. Kansainvälistä versiota ryhtyi markkinoimaan Tietotekniikan liitto. Nykyisin tutkintoa koordinoi ja ohjaa Suomessa ECDL Finland Oy, jolla on noin 60 testikeskusta ympäri Suomea. TIEKEn kortin voi suorittaa noin 500 koulutusorganisaatiossa tai yrityksessä eri puolilla maata. Väkilukuun suhteutettuna tutkintoja on edelleen eniten Suomessa, mutta muut tulevat perässä.

Elokuussa 2008 tutkinto oli käytössä 148 maassa ympäri maailmaa ja se on käännetty lähes 40 eri kielelle:

Our education programmes are available in over 150 countries, so please explore this site to find the certification that is right for you or your organisation.

Nuestros programas educativos se imparten en más de 150 países. En este sitio puede averiguar cuál es la acreditación que usted o bien su empresa necesita.

我们的教育项目推广到150多个国家，请搜索本站查找适合您或贵单位的认证。

إن برامجنا التعليمية متاحة في أكثر من 150 دولة، لذلك يُرجى استكشاف هذا الموقع للبحث عن الشهادة التي

Наши образовательные программы проводятся в 150 странах, поэтому на этих страницах вы сможете найти программу сертификации, которая подходит именно для вас или вашей организации.
 

ECDL / ICDL on maailman laajin loppukäyttäjän IT-tutkinto. Sen on suorittanut lähes 8 miljoonaa ihmistä. Suomessa vuoteen 2008 mennessä A-ajokortteja on myönnetty yli 200.000 kappaletta. Perusajokortin rinnalle on kehitetty uusia tuotteita, joten voidaan hyvällä syyllä puhua ajokorttiperheestä.
 

Ajokortti synnytti uutta oppimateriaalia

Ajokorttiopiskelua varten on syntynyt maailmalla paljon erilaista oppimateriaalia, jotka on julkaistu verkossa, CD-rompuilla ja perinteisinä oppikirjoina. Kysymyspankin lisäksi materiaali on "piilostandardoinut" tutkintoa. Samalla kilpailu on pitänyt materiaalien hinnat kohtuullisena.

Suomalaistakin ajokorttikirjallisuutta on tarjolla runsaasti. Verkossa on myös vapaasti käytettävissä yhteiskunnan tuella tuotettua materiaalia.

Ajokortin juhlaa

Ensimmäisenä vuonna 1994 saatiin 5.000 todistusta, mutta vuonna 2001 luku oli jo yli 20.000. Tammikuussa 2002 oli merkkitapaus ajokorttiperheellä, kun jaettiin 100.000:s A-ajokortti, 3.000:s AB-kortti ja 3.000:s @-kortti. Ministeri Maija Rask piti juhlapuheen (218 k) tässä tilaisuudessa. 

Tietokoneen ajokortista on tullut menestystuote, osa suomalaista, eurooppalaista ja kansainvälistä tietoyhteiskunnan strategiaa. Sen kunniaksi Ajokorttilaulu (500 k), jonka Sibeliuslukion kamarikuoro esitti ajokorttijuhlassa tammikuussa 2002.

Suomalaisesta ajokorttisarjasta saa lisätietoja osoitteesta http://www.tieke.fi/ajokortti ja sen kansainvälisestä versiosta European Computer Driving Licence osoitteesta http://www.ecdl.com/ . 

 

Mitä tästä opimme?

• Hyvä tuote syntyy todelliseen tarpeeseen, sillä on sosiaalinen tilaus
• Hyvällä tuotteella on selkeät tavoitteet, vaatimukset ja reunaehdot
• Kehittäjillä pitää olla reipasta kokeiluhenkeä ja uhrimieltä
• Tuotteen toimivuus pitää testata hyvin
• Tuote pitää osata markkinoida (viranomaiset, oppilaitokset, julkinen sana, ...)
• Hyvällä tuotteella on lisäarvoa kaikille osapuolille: opiskelijoille, oppilaitoksille, työnantajille, viranomaisille, organisaattorille, ...
• Eri organisaatioiden välinen "kitka" ja byrokratia pitää minimoida
• Valitse vaikutusvaltainen johtoryhmä
• Älä myy tuotettasi - ainakaan liian halvalla
• Jos myyt niin pidä ohjakset itselläsi
• Muista eri kieliversiot
• Versionhallinnan pitää olla helppoa
• Kehitä tuotetta jatkuvasti