Tapani Ansaharju 2001

SISÄLTÖ

1 Portfolio käsitteenä

2 Portfolio näyttötutkintotoiminnassa

2.1 Portfolio opiskelun suunnittelun apuna

2.2 Portfolio oppimisen apuna

2.3 Portfolio arvioinnin välineenä

2.4 Portfoliotyöskentelyn ohjaaminen

3 Näyttötutkintomestarin portfolio

LÄHTEET

1 Portfolio käsitteenä

Portfolio tulee sanana latinan kielen sanoista portare ja folia. Portare tarkoittaa kantamista ja kuljettamista, folia taas merkitsee lehteä tai paperisivujen ylläpitämistä. Portfolio on kokoelma, väline, keino, menetelmä, tuotos tai prosessi. Portfolio muotoja ovat perusportfolio, näyteportfolio, arviointiportfolio ja prosessiportfolio. Portfolion käyttötarkoitus määrää, minkä luonteinen tai muotoinen portfolio on.

Opiskelussa portfolion käyttö on lisääntynyt niin opiskelun tukena kuin arvioinnin välineenä. Opiskeluun liittyvästä portfoliosta on myös kirjoitettu paljon, joten tässä ei mennä tarkempaan taustatarkasteluun. Lähteissä mainittu, Niikko: Portfolio oppimisen avartajana, antaa monipuolisen kuvan portfolion käytöstä opiskelussa. Tiiviin kuvauksen saa, myös lähteissä mainitusta, opettajakorkeakoulun (http://www.aokk.fi) seminaarityöstä Hyvönen: Portfolio opiskelussa. Sitä voi monisteena tilata Ammatilliselta opettajakorkeakoululta Hämeenlinnasta, AOKK-opintotsto@hamk.fi.

2 Portfolio näyttötutkintotoiminnassa

Näyttötutkintoon tähtäävä henkilö tarkastelee omaa ammattitaitoaan monelta suunnalta. Hänellä on jotakin osaamista, tietoja ja taitoja jo ennestään. Tutkinnon perusteet määrittelevät sen osaamisen ja ammattitaidon, millä tutkinnon näytöt voidaan suorittaa hyväksytysti. Aiemman osaamisen ja näytöissä vaadittavan osaamisen erotusta "paikkaa" tarjottava valmistava koulutus. Se suunnitellaan parhaimmillaan juuri tästä erotuksesta lähtien, henkilökohtaisten näyttö-, oppimis- ja opiskelusuunnitelmien avulla (Hensu, HOPS). Erityyppiset portfoliot voivat ryhdistää suunnittelua, opiskelua ja arviointia.

2.1 Portfolio opiskelun suunnittelun apuna

Portfolio voi olla erilaisten tuotosten kokoelma, joka sisältää esimerkiksi erilaisia dokumentteja, kuten kuvia, papereita, videoita, kasetteja, suunnitelmia, testejä, arviointeja, konkreettisia tuotoksia, suosituksia, todistuksia, jne. Jotkut määrittelevät portfolion rakennetuksi kokoelmaksi tekijänsä historiaa. (Niikko 2000, Hyvönen 2001.) Tällainen portfolio on laadittavissa siinä vaiheessa, kun henkilö on hakeutumassa näyttötutkintoprosessiin. Sen pohjalta voidaan suunnitella valmistavan koulutuksen tarve ja painopisteet. Kun portfolio voidaan ymmärtää myös prosessikuvauksena henkilön kasvusta ja kehittymisestä ja itsereflektion tukijana voi suunnitteluvaiheessa tehtävä portfolio seurata mukaan valmistavaan koulutukseen ja muuntua opiskelua palvelevaksi. Portfolio on prosessi, jossa opiskelijan kehitys, kasvun ja oppimisen tutkiminen ja seuraaminen ovat tärkeitä.

Suunnitteluvaiheessa portfolio on näyteportfolio siitä ammattitaidosta, mikä henkilöllä jo on näyttötutkintoihin hakeutuessaan. Jos sitä edellytetään tässä suunnittelun alkuvaiheessa, pitää ottaa huomioon, että se on usein henkilön elämän ensimmäinen portfolio ja vaatii hyvää ohjeistusta ja ohjausta.

2.2 Portfolio oppimisen apuna

Opiskeluun liittyvän portfolion tekeminen aloitetaan yleensä perusportfolion työstämisellä. Sillä tarkoitetaan oman osaamisen ja oppimisen persoonallista dokumentointi- ja tukijärjestelmää ja oppimisprosessia myötäilevää työkansiota. Se on yksityinen ja aina tekijänsä omaisuutta. Portfolion tekijä myös päättää, missä määrin se on julkinen ja muiden luettavissa. Perusportfolioon kootaan opiskelua, työtä, ja toimintaa koskevaa dokumenttiaineistoa, kuten suunnitelmia, luonnoksia, erilaisia tehtäviä, esseitä, päiväkirjoja, palautteita, äänitteitä, erilaista kuvamateriaalia, jopa esineitä. Se voi sisältää myös referaatteja, raportteja, työselosteita, arviointeja, palautteita jne. Portfolioon valitut työt edustavat oppijan opiskelusuunnitelmaa, oppimistehtäviä ja oppimistuloksia mahdollisimman monipuolisesti ja kattavasti. Portfolioon liitettävään aineistoon tai materiaalin keruuseen on yhdistetty tavoitteellisuus ja suunnitelmallisuus. Portfolio voi olla esimerkiksi opiskelijan tai opettajan tekemistä töistä koostuva mielekäs ja tavoitteellinen kokoelma, joka kertoo hänen työskentelystään, edistymisestään ja saavutuksistaan. (Niikko 2000, Hyvönen 2001.)

Perusportfoliosta voi muodostua myös prosessiportfolio, johon on valittu tekijän kasvun ja oppimisen prosessia kuvaavaa aineistoa, siinä näkyy myös työskentelyprosessin kulku. Portfolio voi kuvata myös ammatillista kasvua kuvion mukaan.

Kuva 1. Portfolio ammatillisen kasvun ja oppimisen edistäjänä (Niikko 2000, 57.)

Näyteportfolio on julkiseksi tarkoitettu asiakirja, joka tehdään perusportfolion pohjalta tiettyä tarkoitusta ja tilannetta varten. Sillä voidaan osoittaa esimerkiksi valmius näyttöihin. Näyteportfolio sisältää mm. arviointeja, todistuksia ja näytteitä tehdyistä töistä. Näiden lisäksi näyteportfolio voi sisältää omasta persoonasta ja osaamisen erityisulottuvuuksista kertovaa materiaalia. Oppimistuloksia osoittava opiskelijan näyteportfolio voidaan tehdä opintojakson, kurssin tai opintojen päätyttyä, jolloin opiskelija kokoaa oman näyteportfolionsa valmiiksi loppuarviointia varten. Näyteportfoliossa opiskelija kertoo omasta oppimisestaan, vahvuuksistaan, alaan liittyvistä näkemyksistään ja syventymiskohteistaan ja valitsee näytteiksi haluamansa tuotokset tai opiskeluajan parhaat työt. (Niikko 2000, Hyvönen 2001.)

Näyteportfolio on oppilaan parhaiden töiden kokoelma, se painottaa kunkin oppijan yksilöllisiä vahvuuksia ja edistää täten itsetunnon vahvistumista. Omaa oppimistaan ja omia vahvoja puoliaan arvioidessaan oppilas kaipaa varsinkin aluksi tukea oman toimintansa arviointiin. Arvioinnin apuna voi käyttää apunaan reflektiota edistäviä tukikysymyksiä:

Miksi valitsin juuri nämä työt kokoelmaani?
Mitkä niistä ovat omasta mielestäni parhaita?
Mikä niissä oli parasta?
Miten niitä olisi voinut parantaa?
Mitä olen töitteni kautta oppinut?
Miten oppimiseni on edistynyt?
Mitkä tehtävät ja työtavat kiinnostivat eniten ja miksi?
Mitkä tehtävät ja työtavat olivat vaikeita?
Miten minun tulisi kehittää työskentelyäni?
Mitä haluaisin seuraavaksi oppia?
Millaiset tehtävät ja työtavat kiinnostaisivat eniten jatkossa?

(Kangasniemi ym. 1993.)

Välineenä, keinona tai menetelmänä portfolio on kehittää tekijänsä persoonallisuutta ja ammatillisuutta sekä auttaa oman filosofian löytämisessä. Sen katsotaan toimivan oppijan ammatillisen ja persoonallisen kasvun välineenä. Portfolion tekijä pystyy sen kautta kuvaamaan kehittymistään, pyrkimyksiään ja saavutuksiaan. Prosessina portfolio on varteenotettava mahdollisuus lähestyä oppijan kasvua ja kehittymistä. Tarkoituksena on tukea itsereflektiota ja saavuttaa mahdollisimman suuri ymmärrys omasta toiminnasta. Portfolio merkitsee myös oppimisen arviointia. Portfolio on prosessi, jossa opiskelijan kehitys, kasvun ja oppimisen tutkiminen ja seuraaminen ovat ainakin yhtä tärkeitä kuin lopputulos. (Niikko 2000, Hyvönen 2001.)

2.3 Portfolio arvioinnin välineenä

Portfolioarvioinnissa ollaan kiinnostuneita tarkastelemaan oppimista laaja-alaisesti ja kokonaisvaltaisesti kehittämällä luovia ratkaisuja sekä tarkastelemalla opiskelijoiden osaamista siinä kontekstissa, jossa oppiminen tapahtuu. Portfolioarviointi pyrkii arvioimaan kokonaisuuksia yksittäisten osien asemasta. Portfolioarvioinnissa on opiskelijoiden keskinäinen vertailu vaikeaa, eikä se olekaan sen keskeinen päämäärä. Päämääränä on ennen kaikkea pyrkimys ymmärtää ja tuoda esille portfolion tekijän vahvuuksia ja auttaa häntä oman oppimisensa ja kasvunsa eteenpäin viennissä. Portfolioarviointi pikemminkin palkitsee kuin rankaisee olennaisista asioista, se mahdollistaa tulevaisuuden tavoitteiden asettamisen menneen arviointia varten. Se tukee oppimisilmastoa ja vahvistaa pyrkimystä ja halua parantaa toimintaa. (Niikko 2000, Hyvönen 2001.)

Portfolio voi olla luonteeltaan selkeästi arviointiportfolio, jolloin siinä korostuu selvästi tulos ja aikaansaannos näyteportfolion tavoin. Arviointiportfolion tarkoituksena voi olla esimerkiksi opiskelijan tietyn suorituksen, tutkinnon tai osaamisen arviointi. Arviointiportfolio suunnitellaan ja tehdään usein tietyn, annetun mallin mukaan. Kouluttaja tai opiskelun ohjaaja laatii ohjeistuksen opetussuunnitelman tavoitteiden pohjalta ja sellaiseen muotoon, että arviointi helpottuu. Arviointiportfolioita on helpompi verrata keskenään kuin yksilöllisesti tehtyjä oppimisen ja kasvun portfolioita. (Niikko 2000, Hyvönen 2001.)

Arvioinnin välineenä portfolio on tuotosluonteinen, jolloin portfolio tarkoittaa sellaisten opiskelutehtävien, asioiden ja tuotosten kokoelmaa, joka edustaa monipuolisesti ja tarkoituksenmukaisesti opiskelijan osaamista ja jonka tuotokset opiskelija on itse valinnut opiskelujakson parhaimmista töistä opiskelun tavoitteen pohjalta. Valittujen parhaiden töiden tulee sisältää myös aineisto valinnan perusteet. (Niikko 2000, Hyvönen 2001.)

Portfoliotöitä voi arvioida arviointikriteereillä, jotka on johdettu työskentelylle asetetuista tavoitteista ja keskeisistä sisällöistä. Niiden tulisi kattaa tiedon, taidon, asenteiden ja uskomusten alueet sekä ottaa huomioon myös opiskelijoiden vahvuudet, kehittämisalueet ja erityispiirteet. Portfolioon valittuja näytteitä voidaan arvioida seuraavan jaottelun pohjalta (Lappalainen 1997, 149):

Tavoitteellisuus (OPS, HOPS, Hensu)
Itsearviointikyky
Vastuu omasta edistymisestä

Arviointiperusteet ovat parhaimmillaan aihekokonaisuuteen tai oppiaineen luonteeseen ja jakson tavoitteisiin liittyviä laatukriteerejä, jotka perustuvat opetussuunnitelmaan ja opettajan asiantuntemukseen, mutta joissa tulisi ottaa huomioon myös oppilaan itsearvioinnin näkökulma. Tarkoituksenmukainen arviointitapa portfoliossa on sanallinen, eri laatutasoja ja kriteerialueita kuvaileva, kertova ja pohtiva arviointi. (Kangasniemi & Konttinen 1993.)

Kuva 2. Portfolio oppilaan itsearvioinnin ja itsetunnon kehittämisessä Burnsin mukaan. (Kangasniemi ym. 1993, 81.)

Itsearvioinnin kautta oppilaan käsitys omasta osaamisesta selkiytyy ennen kaikkea hänelle itselleen mutta myös opettajille ja vanhemmille, joiden odotukset välittyvät sekä toiminnan tavoitteita ja tehtäviä suunniteltaessa että oppilaan töitä arvioitaessa (Kangasniemi ym. 1993).

Arviointia on opiskeltava kuten muitakin taitoja. Parhaiten itsearvioinnin opiskelu sujuu pienryhmässä, jonka työtä opettaja voi ensin mallittaa esimerkiksi edellä lueteltujen kysymysten avulla. Kun luokkatoverit kertovat, mikä heidän mielestään oli oppilaan töissä parasta, kiinnostavinta, hyödyllisintä, oppilas alkaa itsekin nähdä erilaisia lähestymistapoja ja arviointiperusteita itsearviointiaan varten. Samalla arvioitsijoiden näkemykset oppimisprosessista ja hyvän tuloksen ominaisuuksista selkiytyvät. (Kangasniemi ym. 1993.)

2.4 Portfoliotyöskentelyn ohjaaminen

Ohjaajan rooli portfoliotyöskentelyssä on neuvoja, auttaja, opastaja ja rinnalla kulkija. Hänellä tulee olla kokonaisnäkemys portfoliotyöskentelystä ja sekä aikaa että herkkyyttä tämän työskentelyprosessin suunnitteluun. Ohjaajalta edellytetään kekseliäisyyttä, rohkeutta, organisointitaitoja, aikaa, vastuuta, paneutumista ja sitoutumista työskentelyn ohjaamiseen. Ohjaajan tehtävänä on työskentelyn aloitusvaiheessa selvittää toiminnan luonne, tarkoitus, rakenne ja työskentelyn periaatteet portfolion tekijöille. Ohjaaja keskustelee tekijöiden kanssa siitä, mikä portfolion tarkoitus on, miksi sitä kannattaa tehdä, mikä sen sisältö on ja miten sitä tulisi organisoida, arvioida ja aikatauluttaa koko prosessi. Ohjaajan systemaattinen tuki ja ohjaus on välttämätöntä. Lisäksi yksilö-, vertaisryhmä- ja koko ryhmän tapaamiset auttavat portfolion tekijöitä selventämään ja laajentamaan ajatuksiaan siitä, mihin suuntaan heidän tulisi kulkea. Vaikka portfoliotyöskentelyn yksi piirre onkin itseohjautuvuus, ei tämä työskentelyn alkuvaiheessa ole vielä kaikille tekijöille itsestään selvää. Se on vielä tavoite, jonka saavuttamisessa ohjaajan tuki on tärkeä. Ohjaajan rooli on luoda ryhmätyöskentely- ja keskustelutilanteita, joilla edistetään oppimis- ja kasvuprosessia sekä työskentelytavoitteiden saavuttamista. (Niikko 2000, Hyvönen 2001.)

3 Näyttötutkintomestarin portfolio

Näyttötutkintomestariksi opiskeltaessa opiskeluprosessi on kuin mikä muu opiskeluprosessi tahansa. Siksi myös portfolion käyttö suunnittelun, opiskelun ja arvioinnin välineinä noudattelee samoja periaatteita kuin esimerkiksi portfolion käyttö näyttötutkintoon valmistauduttaessa, mistä edellä oli puhetta. Näyttötutkintomestariksi opiskelun erityispiirteitä ovat kuitenkin vapaa, itseohjautuvuuteen ja opiskelijan omaan aktiivisuuteen perustuva opiskelu sekä se, että koulutettavat ovat kokeneita opettajia, arvioinnin ja näin ollen myös portfolion suhteen asiantuntijoita. Portfolioiden käyttö koulutuksessa on siis itsestään selvyys.

Koulutusta aloitettaessa tehdään alkukartoitus osaamisesta. Se on portfoliotyöskentelyä ja samalla suoranaisessa yhteydessä henkilökohtaiseen oppimis- ja opiskelusuunnitteluun. Tässä vaiheessa syntyy perustus näyttötutkintomestarina kasvun ja kehittymisen kansiolle, joka täydentyy perusportfoliona koko koulutuksen ajan.

Koulutuksen aikana perusportfolio rakentuu luentojen ja ryhmätöiden ja harjoitusten annista sekä oppimistehtävien ja muun itsenäisen tiedon- ja kokemuksenhaun tuloksena. Näistä valikoimalla syntyy myös näyteportfolio.

Samalla kun näyteportfolio on koulutuksen arvioinnin väline, siitä halutaan koulutuksen tuloksena syntyvän kansio, joka toimii työvälineenä näyttötutkintomestarin työssä.

LÄHTEET

Hyvönen, I. 2001. Portfolio opiskelussa. Ammatillisen opettajakorkeakoulun seminaarityö. Hämeen ammattikorkeakoulu. Hämeenlinna.

Kangasniemi, E. & Konttinen, R. (toim.) 1993. Lue, etsi, tutki. Tutkittua tietoa koulun kehittämiseksi. Opetus 2000-sarja. Juva: WSOY.

Lappalainen, M. (toim.) 1997. Opetus, oppiminen ja arviointi. Turun yliopiston arviointijärjestelmän rakentaminen. Turun yliopisto. Hallintoviraston julkaisusarja 4/97.

Niikko, A. 2000. Portfolio oppimisen avartajana. Tampere: Tammer-Paino Oy.